Syksystä puuttuu se ohikiitävyyden kauhu joka liittyy kevääseen ja kesään. Syksy on rauhanliitto menneisyyden kanssa, pysähtyminen sen äärelle ettei aikaa voi pysäyttää, että tässä olemme taas, tulevaisuus edessämme. Kun on viimein pakko asettua silmätysten talven tulon kanssa, ei se tunnukaan enää yhtään pahalta. Välillä on hyvä hiljentyä korjaamaan satoa, rakentamaan pesää, varustautumaan tulevaan.
Niinpä minäkin olen järjestellyt kirjahyllyä, täyttänyt kalenteria, laittanut ruokapyötään uuden kaitaliinan ja kukkasia hillopurkissa. Aloittanut pikkuhiljaa kaikenlaista uutta. Nyt on syyskuu, ja jotenkin hirveän hyvä olla. Tästä on hyvä aloittaa jälleen uusi matka kohti kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti