Hämärä.

Aika menee eteenpäin vaikka itse ei aina osaa, ja toukokuun kirkas viileys vaihtuu heinäkuun helteiseen hämärään. Iltaisin niityltä nousee usva, jonka laskeva aurinko värjää puuteriseen punaan.



Aika tuntuu kuluvan taas liian nopeasti, syksy kummittelee oven takana ja tulevaisuus pelottaa. Kesä on vaarallinen aika: Siihen haluaa aina takertua ja kuvitella pimeyden pahemmaksi kuin se on, kylmyyden purevammaksi kuin miltä se todellisuudessa tuntuu.

En oikein tiedä, miten päin olla ja mistä aloittaa.

Jotain mitä halusin kertoa...

mutta unohdin.





Tällä viikolla satoi. Kävin metsässä, silloin siellä oli vain paljailla oksilla kimaltavia vesipisaroita, nokkosentaimia ja leskenlehtiä. Sadepisarat jätin metsään, mukanani toin korillisen nokkosia ja muutaman kukkasen.





Nokkosista tein pirtelöä. Kokeilin ensin vain varovasti kielen päällä, mutta ei se polttanut.





Nyt se sama metsä on silkkaa vihreää, havisevaa lehteä ja koivuvihdan tuoksua. Pohjoisessa kevätkin on niin yltiöpäinen. Ihan kuin se jo tietäisi, että kohta taas pimenee.

Mutta tänään mennään ulos paisteeseen ja hengitetään sisään pohjoista valoa.

Kärsivällisyydestä.

Kärsivällisyydessä on se hyvä puoli, että se joskus palkitaan.

Varsinkin nyt on hyvä huokaista, että on se onnellista, että silloin kerran helmikuussa uskalsi luottaa siihen, että kesä vielä tulee.

Kesä tuli, ainakin meidän olohuoneeseen. Ja se kukkii!

Hiljaa istumisesta.

"Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi
ole tyhjä vain. Ole auki vain.
Anna salaisuuksien tulla luoksi,
tai haipua niin kuin pilvet juoksi,
yli metsän latvojen humisevain."

                                   Aaro Hellaakoski


Olen meditoinut nyt jokaikinen päivä vajaan kuukauden. En ole aivan varma koska aloitin, mutta ainakin viimeiset kolme viikkoa olen herättyäni pyhittänyt vartin hengitykseni seuraamiselle. Ja jotain haluaisin sanoa: Jos haluat muuttaa jotain elämässäsi, jos olet kyllästynyt siihen, että päivät vain lipuvat ohi ja mistään ei saa otetta, aloita tästä.

Meditoida voi varmaankin miljoonalla eri tavalla. Toiset rukoilevat, toiset toistelevat mantraa, toiset kävelevät luonnossa. Minä meditoin zen-buddhalaisen zazen-perinteen ajatuksia soveltaen, puolilootus-asennossa istuen, hengitystä laskien tai sitä seuraten. Aloitin 15 minuutilla, ja nykyäänkin kiireisempinä aamuina istun sen 15 minuuttia. Rauhallisempina päivinä istun 2x15min, välissä jaloitellen ja verrytellen. Tämä siksi, että jalat tuppaavat tässä vaiheessa vielä "nukahtamaan" jo reilun kymmenen minuutin istumisen jälkeen. Tämän on luvattu helpottavan harjoituksen kautta.

Vaikka meditaatio liitetään usein uskontoihin, sen ei tarvitse millään tavalla olla uskonnollinen harjoitus. Minulle meditaation ydin on hetkeen pysähtymisessä ja sen hyväksymisessä. Se on jonkinlaista valvomista oman ja maailman epätäydellisyyden rinnalla. Se ei ole pilvilinnoissa leijumista, valaistumisen tavoittelua, vaan tavallista, tylsää istumista jalat särkien kovalla lattialla. Se on pohjimmiltaan ihan tavallista, ja opettaa sen läksyn, että elämä on ihan tavallista - ja siinä kaikessa tavallisuudessaan jo aivan täydellistä. Maailmaa ja itseä ei tarvitse muuttaa, sitä ei tarvitse korjata ja peitellä. Kun jokaisen hetken antaa olla, ja siinä on läsnä, se riittää.

Hyväksyvän pysähtymisen ihme ja paradoksi on siinä, että se on valtavan muutosvoimaista. Minulle on tullut yllätyksenä se, kuinka helposti muutokset syntyvät, kun ne kasvavat rakkaudesta, ei pelosta tai itseinhosta tai muusta negatiivisesta voimasta, joita yleensä käytetään elämänmuutoksen moottoreina. Kasvatuksen perustana on kasvattajan ehdoton rakkaus ja hyväksyntä kasvavaa kohtaa, ja samalla rakkaudella pitäisi itseäänkin kasvattaa. Todellisuutta voi muuttaa vasta kun sen on nähnyt. Ja todellisuuden voi nähdä vain istumalla lammen rantaan, liikkumatta odottaen kunnes vedenpinta hiljenee ja kuvajainen kirkastuu. Tähän kaikkeen meditaatio toimii apuna.

Jollei menisi liian paatokselliseksi, lisätietoa meditaatiosta tarjoaa esimerkiksi Helsinki Zen Centerin zazen-opas, pdf-tiedostona täällä. Minä käytän meditoinnin apuna lisäksi rauhoittavaa mp3-nauhaa, lisää kertoo blissitations.com. Kokeiluversion ja asiaa meditaation hyödyistä ja vaikutuksista Philosopher's Notesien muodossa saa täältä, jos kiinnostaa.

Sen jälkeen tarvitaan enää työtä. Mene, istu hiljaa ja toista se jokaikinen päivä, uudelleen ja uudelleen. Olet sen ansainnut :)

sinä olet aurinko.

Mustasilmäsusanna tekee nuppua. Viimeksi meni heinäkuun lopulle, olen selvästi bodannut viherpeukaloani :) Myös samettikukat kurottelevat lehtiään kohti ilta-aurinkoa. Taimet ovat vielä pieniä, mutta eivät ne ole uloskaan pääsemässä aivan heti.

Tämä viikko on RYGL:ssä self-care week. Aion meditoida, venytellä, hieroa jalkapohjiani joka ilta ja pomppia trampoliinilla lempibiisieni tahdissa. Kattaa pöydän kauniisti ja juoda teetä kirsikankukkakupeista. Ja nauttia uusista hankinnoistani, jotka toivottavasti kannetaan kotiovelle piakkoin.

Teksti olohuoneen seinällä muistuttaa, että Sinä Olet Aurinko.

Nauttikaa kaikki toukokuun valosta :)

Syömisestä.

Lupasin päivitellä noita ravitsemusasioita. Kynnys postauksen kirjoittamiseen ehti nousta aika valtavaksi, mutta tässä se nyt tulee, väkipakolla mutta kuitenkin :D

Rock Your Goddess Life -kurssin Nutrition-viikolla tuli vastaan kovasti uutta ja kiinnostava asiaa. Erityisen iso juttu itselleni oli tunnesyömisen teema, sinänsä tuttu, mutta hieman uudessa valossa. Kurssin materiaaleissa ravitsemus oli jaettu kahteen osaan: Primaariseen ja sekundaariseen. Jaossa sellaiset asiat kuin ura, ihmissuhteet ja hengellisyys olivat primaarista ravintoa, ruoka vasta sekundaarista. Oikeastaan aika loogista, itsellä ainakaan ei vastarakastuneena (tai muutenkaan oikein onnellisena) ole ollut ruoka ensimmäisenä mielessä. Tähän yritän kiinnittää huomiota vastakin, ja miettiä muita keinoja oman pahan olon käsittelyyn kuin se sipsipussi.

Yksi iso järkytys itselleni oli valkoisesta sokerista luopuminen, tai oikeastaan sen helppous. Minulla mieliteot ovat aina vetäneet kyllä sinne suolaisen suuntaan - rakastan salmiakkia ja sipsejä - mutta sokeriakin on tullut silti syötyä suuret määrät kaakaona, teen seassa, jogurteissa ym. Nyt nämä kaikki ovat jääneet pois, oikeastaan melkein vahingossa. Ja lopulta on sitten huomannut, ettei mielitekokaan ole ollut niin voimakas. Iso voimainkoetus oli, kun miehellä on kotona pussillinen lempisalmiakkipääkallojani. Pari kertaa kävin pussin luona miettimässä, kuinka paljon tekee mieli, haluanko maistaa. En maistanut :)

Myös makuaisti on sokerin poisjäämisen myötä muuttunut paljon. Vihreästä teestä on löytynyt ihan uusia makuvivahteita, olen aivan yhtäkkiä oppinut pitämään kuivasta valko- ja kuohuviinistä (vähän aikaa sitten vielä irvistin makeimmallekin valkkarille!). Saatika sitten se etu, että ylimääräiset mielialanvaihtelut ovat jääneet pois. En ollut osannut ennen ajatellakaan, kuinka paljon "ruumiillisilla" asioilla, kuten syömisellä ja liikunnalla, voi olla vaikutusta tunnekuohuntoihin.

Tiivistetysti mitä olen viime viikkoina/ ylipäänsä pikkuhiljaa tämän kevään aikana muuttanut:

• valkoisesta sokerista luopuminen
• aamulla ensimmäiseksi kannullinen vettä sitruunan ja MSM-jauheen kera
• aamupalana viherpirtelö
• pastan, riisin korvaaminen salaatilla tai täysjyvävaihtoehdoilla
• maidonjuonnin poisjääminen
• n. 2-3 päivänä viikossa en ole syönyt lihaa laisinkaan (aiemmin päivittäin)
• ( + olen alkanut liikkua päivittäin 30min.)

Sen yleisen sokerinhimon sijaan minulle kovin paikka on ollut todella kova suolanhimo, ja varsinkin ne sipsit. Olen muutenkin hirvittävä iltasyöppö, aamuisin en edes kaipaa mitään syötävää, mutta kello kuudesta eteenpäin minulla on jatkuva tarve napostella. Tähän on auttanut ruuan tai tukevamman iltapalan syöminen seitsemän maissa illalla. Silti sipsiä tekee mieli, pahasti, eikä mielitekoa sammuta mikään muu. Esimerkiksi eilen söin sipsinhimooni porkkanan, kaksi lasia simaa, tippaleivän (sokeriin sortuminen tietenkin vain pahensi asiaa), kolme palaa hapankorppua juustolla ja kulhollisen popcornia. Jälkikäteen, laskevasta sokerihumalasta pahantuulisena, mutta yhä natriumglutamaatinhimoisena mietin, olisiko kannattanut vain avata se sipsipussi :D

Oikeastaan koko projekti on ollut jatkuvaa tasapainon etsintää. Pari sokerirepsahdusta ovat opettaneet, että ei kannata, kun ei se edes maistu niin hyvältä. Kääntöpuolena olen huomannut välillä ajattelevani syömisiäni ihan liian kriittisesti. Kerran perfektionisti, aina perfektionisti, ja useammin kuin kerran syömisen syynääminen on kääntynyt jo ahdistuksen puolelle. Huomaan myös, että minulla on luontainen taipumus kieltää itseltäni aika ehdottomasti mielitekoihin sortuminen, mutta korvata ne lähes yhtä huonolla tai jopa huonommalla vaihtoehdolla, josta en edes niin pidä (kuten eilisestä sipsinkorvausyrityksestäni huomaa). Tätä aika käsittämätöntä käyttäytymismallia olen nyt yrittänyt korjata ja antaa itseni herkutella, kun siltä tuntuu. Olen myös yrittänyt opetella pysähtymään mielitekojeni ääreen ja miettiä, mitä oikeasti kaipaan: Syötävää vai vain parempaa oloa, lämmikettä, rakkautta tai lohdutusta.

Toisaalta parantunut yleinen olotila ja energiataso kannustaa jatkamaan eteenpäin. Valmiiksihan tämä(kään) projekti ei tule koskaan, nyt yritän lähinnä iloita onnistumisista ja nauttia etsimisestä :)

Suunnitelmia.

  
Valotus päin ties mitä, kissa pöydällä ja kaiken kukkuraksi pääsiäiskakku, joka Villeä lainatakseni "näyttää ja maistuu raa'alta kananmunalta". Sattuu sitä paremmissakin piireissä.


Olen Goddess Life -projektin ykkösviikolla ja tehtävänä on pohtia mitä tavoitteita, päämääriä ja suuntaviivoja tuleville kahdelletoista viikolle asettaa. Helppoa ja toisaalta ihan hirvittävän vaikeaa. Olen aina ollut todella tavoiteorientoitunut ihminen, joussut hirveää vauhtia jotain päämäärää kohti. Mutta sitten kun pitäisi miettiä, mitkä tavoitteet ovat todella minua, mitä haluan olla, mitä todella pystyn ja voin saavuttaa, näillä voimavaroilla, näissä kahdessatoista viikossa. Mikä ihan oikeasti tekisi minun elämästäni mielekkäämpää.

Jotenkin haluaisin siis korostaa, että näissä tavoitteissa ja projekteissa mitä täällä jaan, on kyse siitä, että minun on parempi olla näin. Osa niistä voi olla kovinkin yleisesti arvostettavia, toiset taas eivät niinkään. Olennaista on se, että minä vilpittömästi uskon, että näistä asioita tekemällä voi syntyä minun elämääni jotain arvokasta.

Mutta siis, mitä aion tehdä tulevien viikkojen aikana:

Päivittäiset:

• Meditoin15min
• Liikun 30min.
• Avaan päiväkirjani
• Teen jotain kaunista
• Unelmoin

Yleisemmät:

• Bloggaan viikottain
• Lisään kasvisten, erityisesti vihreän määrää ruokavaliossani
• Huolehdin, että kotona on terveellisiä välipaloja
• Opettelen laittamaan 10 kasvisruokaa
• Opettelen tekemään itse ruisleipää 

Ja niin, meditointi tarkoittaa sitä, että istun hiljaa paikallani joka aamu keskittyen hengitykseeni. Ei mitään sen gurumpaa :) Liikun päivittäin puoli tuntia (tähän lisäyksenä, että hengästyä pitää, mutta oikeastaan teen vaan sitä mikä tuntuu hyvältä). Päiväkirjan (hyii vihaan tuota sanaa, mutta ei ole parempaakaan) avaan päivittäin siksi, että siellä on kirjoitettuna nämä tavoitteet ym., mihin on ihan hyvä palata vaikka en aina kirjoittaisikaan mitään. Jotain kaunista on semmoinen jokeri, se voi olla oikeastaan ihan mitä vaan, pöydän kattamisesta alkaen. Jotain mikä tuottaa esteettistä nautintoa. Ja unelmointi nyt taitaa olla aika selkeä selittämättäkin :) Bloggaan, jotten mökkiytyisi ihan täysin, kolme seuraavaa siksi, että niistä tulee parempi olo (ja uusien reseptien opettelu tukee suoraan kasvisten määrän lisäämistä). Viimeinen on unelma, jota en ole vain muuten saanut aikaiseksi toteuttaa, joten iskin sen nyt vielä tuohon listan jatkoksi.

Olen henkisesti valmistautunut siihen, että nämä tavoitteet eivät välttämättä toteudu täysin. Mitattavat on helpompi toteuttaa ja todeta täytetyiksi, mutta päivittäistä unelmointia ja kasvisten määrän lisäämistä on vaikeampi tarkkaan määrittää. Tämä ei kuitenkaan ole mikään itseruoskinnan paikka :) Lisäksi kurssi etenee teemoittain, joten tietyt asiat nousevat tietyllä viikolla aina enemmän esille. Ensi viikon teemana on ravitsemus, joten silloin lisää noista vihreistä ja muustakin. Nyt keskityn nauttimaan pääsiäispyhistä punkun ja burgundinpadan (ja viherpirtelön!) siivittämänä.

Ihanaa pääsiäisviikonloppua!