Syömisestä.

Lupasin päivitellä noita ravitsemusasioita. Kynnys postauksen kirjoittamiseen ehti nousta aika valtavaksi, mutta tässä se nyt tulee, väkipakolla mutta kuitenkin :D

Rock Your Goddess Life -kurssin Nutrition-viikolla tuli vastaan kovasti uutta ja kiinnostava asiaa. Erityisen iso juttu itselleni oli tunnesyömisen teema, sinänsä tuttu, mutta hieman uudessa valossa. Kurssin materiaaleissa ravitsemus oli jaettu kahteen osaan: Primaariseen ja sekundaariseen. Jaossa sellaiset asiat kuin ura, ihmissuhteet ja hengellisyys olivat primaarista ravintoa, ruoka vasta sekundaarista. Oikeastaan aika loogista, itsellä ainakaan ei vastarakastuneena (tai muutenkaan oikein onnellisena) ole ollut ruoka ensimmäisenä mielessä. Tähän yritän kiinnittää huomiota vastakin, ja miettiä muita keinoja oman pahan olon käsittelyyn kuin se sipsipussi.

Yksi iso järkytys itselleni oli valkoisesta sokerista luopuminen, tai oikeastaan sen helppous. Minulla mieliteot ovat aina vetäneet kyllä sinne suolaisen suuntaan - rakastan salmiakkia ja sipsejä - mutta sokeriakin on tullut silti syötyä suuret määrät kaakaona, teen seassa, jogurteissa ym. Nyt nämä kaikki ovat jääneet pois, oikeastaan melkein vahingossa. Ja lopulta on sitten huomannut, ettei mielitekokaan ole ollut niin voimakas. Iso voimainkoetus oli, kun miehellä on kotona pussillinen lempisalmiakkipääkallojani. Pari kertaa kävin pussin luona miettimässä, kuinka paljon tekee mieli, haluanko maistaa. En maistanut :)

Myös makuaisti on sokerin poisjäämisen myötä muuttunut paljon. Vihreästä teestä on löytynyt ihan uusia makuvivahteita, olen aivan yhtäkkiä oppinut pitämään kuivasta valko- ja kuohuviinistä (vähän aikaa sitten vielä irvistin makeimmallekin valkkarille!). Saatika sitten se etu, että ylimääräiset mielialanvaihtelut ovat jääneet pois. En ollut osannut ennen ajatellakaan, kuinka paljon "ruumiillisilla" asioilla, kuten syömisellä ja liikunnalla, voi olla vaikutusta tunnekuohuntoihin.

Tiivistetysti mitä olen viime viikkoina/ ylipäänsä pikkuhiljaa tämän kevään aikana muuttanut:

• valkoisesta sokerista luopuminen
• aamulla ensimmäiseksi kannullinen vettä sitruunan ja MSM-jauheen kera
• aamupalana viherpirtelö
• pastan, riisin korvaaminen salaatilla tai täysjyvävaihtoehdoilla
• maidonjuonnin poisjääminen
• n. 2-3 päivänä viikossa en ole syönyt lihaa laisinkaan (aiemmin päivittäin)
• ( + olen alkanut liikkua päivittäin 30min.)

Sen yleisen sokerinhimon sijaan minulle kovin paikka on ollut todella kova suolanhimo, ja varsinkin ne sipsit. Olen muutenkin hirvittävä iltasyöppö, aamuisin en edes kaipaa mitään syötävää, mutta kello kuudesta eteenpäin minulla on jatkuva tarve napostella. Tähän on auttanut ruuan tai tukevamman iltapalan syöminen seitsemän maissa illalla. Silti sipsiä tekee mieli, pahasti, eikä mielitekoa sammuta mikään muu. Esimerkiksi eilen söin sipsinhimooni porkkanan, kaksi lasia simaa, tippaleivän (sokeriin sortuminen tietenkin vain pahensi asiaa), kolme palaa hapankorppua juustolla ja kulhollisen popcornia. Jälkikäteen, laskevasta sokerihumalasta pahantuulisena, mutta yhä natriumglutamaatinhimoisena mietin, olisiko kannattanut vain avata se sipsipussi :D

Oikeastaan koko projekti on ollut jatkuvaa tasapainon etsintää. Pari sokerirepsahdusta ovat opettaneet, että ei kannata, kun ei se edes maistu niin hyvältä. Kääntöpuolena olen huomannut välillä ajattelevani syömisiäni ihan liian kriittisesti. Kerran perfektionisti, aina perfektionisti, ja useammin kuin kerran syömisen syynääminen on kääntynyt jo ahdistuksen puolelle. Huomaan myös, että minulla on luontainen taipumus kieltää itseltäni aika ehdottomasti mielitekoihin sortuminen, mutta korvata ne lähes yhtä huonolla tai jopa huonommalla vaihtoehdolla, josta en edes niin pidä (kuten eilisestä sipsinkorvausyrityksestäni huomaa). Tätä aika käsittämätöntä käyttäytymismallia olen nyt yrittänyt korjata ja antaa itseni herkutella, kun siltä tuntuu. Olen myös yrittänyt opetella pysähtymään mielitekojeni ääreen ja miettiä, mitä oikeasti kaipaan: Syötävää vai vain parempaa oloa, lämmikettä, rakkautta tai lohdutusta.

Toisaalta parantunut yleinen olotila ja energiataso kannustaa jatkamaan eteenpäin. Valmiiksihan tämä(kään) projekti ei tule koskaan, nyt yritän lähinnä iloita onnistumisista ja nauttia etsimisestä :)