Aika menee eteenpäin vaikka itse ei aina osaa, ja toukokuun kirkas viileys vaihtuu heinäkuun helteiseen hämärään. Iltaisin niityltä nousee usva, jonka laskeva aurinko värjää puuteriseen punaan.
Aika tuntuu kuluvan taas liian nopeasti, syksy kummittelee oven takana ja tulevaisuus pelottaa. Kesä on vaarallinen aika: Siihen haluaa aina takertua ja kuvitella pimeyden pahemmaksi kuin se on, kylmyyden purevammaksi kuin miltä se todellisuudessa tuntuu.
En oikein tiedä, miten päin olla ja mistä aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti