Banaania, pinaattia ja appelsiinimehua, tällä kertaa superyksinkertaistettu versio. Mutta hyvää :)
Valtavan väsyttävä talvi alkaa olla takanapäin, onneksi. Kevään tunnistaa paitsi auringonpaisteesta, myös sen myötä piilostaan pyrkivistä Projekteista. Niitä on paljon, sillä Ajattelun ammattilainen -blogia lainatakseni:
Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.
Tai pikemminkin, jos hän ei tiedä, mitä haluaa tehdä.
Viimeisimpien viikkojen aikana minulle on selvinnyt, että pirtelö, jossa on puolet pinaattia, voi maistua hyvältä. Että pizza maistuu paremmalta ilman kinkkua, ja että vehnänoras on hyväksi paitsi kissoille, myös ihmisille. Intialaisessa Ayurveda-lääketieteessä olen vata-tyyppiä, jonka pitää tasoittaa rauhatonta luonteenlaatuaan raskaalla ruualla ja pysyvällä päivärytmillä. En ihan oikeasti vaan tykkää sukkien neulomisesta, paitsi jos lanka on superihanaa. Ja vasta pari vuotta pitsihuiveja tehtyäni opin neulomaan keskisilmukan oikein.
Niinpä tänä(kin) keväänä minulla on liikuntaprojekti, venyttelyprojekti, opiskeluprojekti, kissankoulutusprojekti, ravitsemusprojekti, kokkailuprojekti, maisteluprojekti, kirjastooneksymisprojekti, lukuprojekti, itsensäetsimisprojekti ja neuleprojekti.
"Find a happy person, and you will find a project." Minä uskon, että se toimii toisinkin päin. Minulla on nyt nämä sata asiaa, vähän voimia toteuttaa niitä. En tiedä yhtään mitä tästä tulee, kuka minä olen, mihin olen menossa tai mitä minä oikeasti haluan. Suunta, onni ja vastaukset tulevat ehkä joskus, sitten aikanaan.
En ole ajatellut vain istua ja odottaa niitä saapuviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti