Lainaan: "Ystäväni sai aikoinaan kokeesta kymmenen miinuksen. Hänen äitinsä katsoi paperia ja sanoi, että tässä on yhä virheitä. Minusta siinä on jotain hienoa.
Kerrankin joku uskalsi vaatia tuloksia. Vallitseva käsitys nimittäin on, että opiskelijoiden elämä on kovin rankkaa ja tukahduttavilla paineilla lastattua. Ihme, että siitä selviää edes elossa. Pitäähän sitä jopa opiskella, seurustella, jumpata ja syödä, ehkä viikonloppuisin kaupata puhelimessa naistenlehtiä.
Anteeksi, mutta milloin kyseisistä asioista tuli vaikeuksia? Eivätkö ne olekaan elämän perusasioita"
Onhan se opiskelijaelämä oikeasti aika kivaa ja helppoa. Juuri tänään poikaystävän kanssa puhuttiin, kuinka luksusta on palveleva kirjasto, valmis ruoka halvalla pöytään ja terveydenhoitopalvelut, jotka ainakin täällä toimii paljon paremmin kuin kunnalliset. Monet asiat on oikeasti aika hyvin.
Silti en ihan ymmärrä kirjoittajan pointtia.
Siis mitä varten niitä tuloksia (joita vaaditaan/ei vaadita) tehdään?
Ja mikä sen kympin saamisen idea on? Virheettömyys?
Onko se virheettömyys se elämän suurin tavoite?
Ja hyi, saan kylmiä väreitä siitä, että jossain on äiti, joka sanoo noin.
Ja juuri se, että miltä pohjalta sen kympin, sen virheettömyyden, vaatiminen kannattaa? Mitä se kymppi tuo elämään lisää suhteessa kymppi miinukseen?
Olen saanut tentistä ykkösen, olen saanut tentistä 5+. Kummankin kurssin tietosisällöstä muistan varmaan yhtä vähän. Kummastakin arvosanasta on ollut jälkeenpäin niin iloa kuin harmiakin ihan yhtä vähän.
Mitä sitten muistan? Aamu kahdeksan luennon tappavan hitaat tunnit ja luennoitsijan äänen monotonisen soinnin, kun sanat hukkuvat jonnekin keskenjääneen aamu-unen hämäriin. Tai sitten sen hillittömän innostuksen, kun kynä sulautuu kiinni käteen ja hetki on samaan aikaan sekunneissa ohi ja loputtoman pitkä, enkä haluaisi olla missään muualla.
Ehkä olen hieman naiivi, mutta minä uskon, että tässä maailmassa suurimmat asiat saadaan aikaan intohimolla ja rakkaudella. Ja jos se intohimo ja rakkaus johtaa kymppeihin ja koulun priimukseksi tai vaikka presidentiksi, niin ei siinä mitään, minä kannatan.
Mutta usein siihen(kin) tiehen liittyy aika paljon virheitä, aika paljon kymppi miinuksia ja, hyvä jumala sentään, vaikka kuus puolikkaita. Sellaista se elämä on.
Ruoka valmistui, hiljenen. Oman rakkaan laittama ruoka voittaa blogipostauksen virheiden hiomisen 6-0 :D
Ihana postaus! Niin oikeaa asiaa ja hyvin sanottuna. Ei tarvitse hioa yhtään. :) Tuli kovin hyvä mieli tästä taas, sun kirjotuksista yleensä tulee.
VastaaPoista