Armollinen parvekenäkymä näyttää vain rakkaudella vaalitun mustasilmäsusannan.
Tänään, päiväunilta herättyäni, avasin oven ja kävelin parvekkeelle. Ilma oli kaunis ja lämmin, kissat höhelsivät innoissaan jaloissa ja haistelivat nenä pitkällä kesätuulen tuomia tuoksuja. Itketti.
Itketti koska asiat eivät menneet niin kuin piti, koska nurkassa kökötti surullinen laatikko hajuhernettä, jonka kissat olivat syöneet paljaaksi ja talloneet mennessään. Koska se vihreä keidas josta keväällä haaveilin, olikin homssuinen sekametelisoppa kissanverkkoviritelmineen ja taimien mukana kuolleine unelmineen.
Minun elämäni on johdonmukaisesti paljon sotkuisempaa, arkisempaa, ankeampaa, sekaisempaa, laiskempaa ja rumempaa kuin mitä kuvittelen sen olevan. Välillä sitten herään ja todellisuus on kuin potku palleaan. Tämä elämä jota elän ei vieläkään ole minun, jokin laiskuus ja saamattomuus minussa sotkee sen vieläkin. Ensin mietin, onko tämä koko unelmakotijuttu vain jotain, mitä luulen, että minulla pitäisi olla. Mutta sitten muistin sen onnellisen tyyneyden tunteen, joka minut valtaa, kun pöydässä on tuoreita kukkia ja niiden kanssa sävy sävyyn katetut lautasliinat. Se on minussa, esteetikon sielu, ja se kuihtuu hieman jokaisena hetkenä kun en ruoki sitä.
Luin jonkin aikaa sitten Martin Seligmanin kirjan Authentic Happiness. Kirjassa painotettiin sitä, kuinka onnen avain on omien vahvuuksien käyttöönotossa. Omat vahvuutensa voi selvittää testillä Pennsylvanian yliopiston Positiivisen psykologian osaston sivuilla täällä. Minun vahvuuteni olivat:
1. Appreciation of beauty and excellence
2. Kindness and generosity
3. Love of learning
4. Capacity to love and be loved
5. Spirituality, sense of purpose, and faith
Pitäisiköhän sitä sitten vakuuttua, että tämä kauneusjuttu ei ole mitään turhaa hömppää, vaan minun tarpeeni ja vahvuuteni josta kannattaisi pitää kiinni. Elämän ei ehkä kannattaisi olla sellaista, että välillä herää näkemään ympärilleen ja silloin itkettää. Kannattaisi nähdä maailma joka päivä.
Niinpä olen tälle illalle sopinut treffit oman elämäni kanssa. Aion tavata sen sellaisena kuin se on, omassa ihanuudessaan ja kamaluudessaan, katsoa mikä siinä kuihduttaa sitä, mikä minussa on parasta ja tehdä suunnitelman sen muuttamiseksi. Heinäkuu on juuri aluillaan, se kaipaa projektia, joten tämän kuun projektina aion suorastaan ylenpalttisesti hemmotella listassa mainittuja puolia minusta. Ihan oikeasti käydä siellä iltakävelyllä ja taidenäyttelyssä ja kaikissa muissa paikoissa, jotka eivät ole siirtyneet vielä ajatustasolta teoiksi.
Ja ehkä vielä sitä ennen annan anteeksi itselleni sen, ettei minusta tullut superpuutarhuria, korjaan pois surkeina nököttävät hajuherneenversot ja keskityn hellimään vihreänä rönsyilevää mustasilmäsusannaani. Heinäkuu on vasta aluillaan, se voisi vielä kukkiakin...
Pennsylvanian yliopiston Authentic Happiness -sivusto: http://www.authentichappiness.sas.upenn.edu/
(Sivulle pitää rekisteröityä päästäkseen tekemään testin ja antaa lupa käyttää omia testituloksia tieteellisessa tutkimuksessa)
Martin Seligmanin Authentic Happiness -kirjan keskeinen sisältö selitettynä Philosopher's Notes TV:ssä (YouTube-video) http://tv.philosophersnotes.com/41/authentic-happiness-episode-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti