Hajatuksia.

En uskalla mennä ulos, koska siellä on kuuma ja paistaa aurinko.

Sen sijaan nautiskelen Philosopher's Notesista ja nukun melkein kolmen tunnin päiväunet fasaanimekossa, joka muistuttaa ystävästä. Nämä taitavat kyllä olla luumufasaaneja.

Googlaan ja opin, että luumut ja aprikoosit kuuluvat samaan Prunus-sukuun, kera mantelien ja kirsikoiden.

Syön nektariineja (prunus-sukua sekin!) ja huomaan kaipaavani yhtäaikaa tulevaa ja mennyttä. Ihmiset ovat sillä tavalla hassusti kaksijakoisia joskus.

Minusta tuntuu että tästä helteestä pitäisi jotenkin nauttia, mutten jaksa. Onneksi pienet suuret zen-mestarini, rakkaat kissaneitini, näyttävät esimerkillään sen ainoan oikean vastauksen: Toinen nukkuu autuaasti sängynnurkassa, toinen keskellä ruokapöytää.

Sopimatonta, mutta ah niin ihanaa.

Lievitän lepsuuttani kissojen kasvatus- ja kurinpitotoiminnassa sillä, että kaksi päivää sitten (taas) aloitettujen tempputreenien tuloksena Nessa osaa nyt pyynnöstä tulla luokse ja mangustoida. Huomenna opettelemme istumaan. Sofiakin aion opettaa, mutta ensin pitää muistaa ostaa nakkeja kaupasta. (Sofi preferoisi vanukasta tai jogurttia, mutta sitä on vaikea annostella. Sitäpaitsi vaniljavanukkaan huumaavan ihana tuoksu luultavasti täysin estäisi pientä kissaa keskittymästä tärkeään harjoitustoimintaan.)

Sofi näyttää ihan samalta kuin oman kategoriansa best-in-show siperiankissa. Arviointikykymme on kyseenalainen, mutta ollaan silti hillittömän ylpeitä.

Helle sumentaa pään joten on helppo rentoutua, ajatella jotain ihan muuta kunnes huomenna taas katoan toimiston viileisiin käytäviin. Sekään ajatus ei tunnu järin epämiellyttävältä.

Taidan sittenkin nauttia helteestä.