Haparointia

Palasin tiistaina minilomaltani takaisin Ouluun. Etelässä oli kuumaa, sisko, mökki ja järvi. Jälkimmäisenä ainut paikka jossa kärsi olla, vaikka 25 asteinen vesi ei ole ikinä tuntunut niin kylmältä.

Oulussa elämä valuu eteenpäin ja rappukäytävät ovat loputtoman pitkät. Minä tarvitsen kipeästi jonkun projektin johon upottaa itseni, tänäänkin tulin kotiin jo aamukymmenen jälkeen ja siitä eteenpäin on seurannut vain sarjassa pitkiä tunteja. Jokin outo haikeus on tehnyt pesän sydänalaan, tuossa rintalastan alla se paisuu ja painaa keuhkoja littaan.

Olen alkanut huolestuttavasti kuvitella, että elämä on jossain muualla. Etelässä taas tajusin, että ne on kaikki siellä ja niillä on elämä, ne tapaa toisiaan, puhuu, rakastaa, riitelee ja suuttuu, keittää kahvia ja juo sen yhdessä. Siellä on maailma johon mä en jollain tapaa enää kuuluu, viisisataa välissä olevaa kilometria pitää irrallaan.

Tiedän että kohta kaikki helpottaa, kohta on taas yliopisto ja ihmiset ja kaikki se, miksi tulin tähän kaupunkiin. Kohta, kohta.

Olen alkanut huolestuttavasti kuvitella, että elämä on jossain muualla.

Pitäisi vaan muistaa, että eksyksissään ollessaankin on jossain, ja että elämä on vaikkei tuntisikaan itseään kovin eläväksi. En mä tiedä kuka mä olen tai minne mä olen menossa, mutta yritän luottaa siihen, että vuosien välimatka pikkuhiljaa saa tämän epämääräisen haparoinnin näyttämään kauniilta, suoralta linjalta.

Löysin tämän runon tänään. Tarvitsin sitä. Ja ehkä tätä lukee jokunen muukin eksynyt joka voi tarvita sitä myös :)

Lost

Stand still. The trees ahead and bushes beside you
Are not lost. Wherever you are is called Here,
And you must treat it as a powerful stranger,
Must ask permission to know it and be known.
The forest breathes. Listen. It answers,
I have made this place around you.
If you leave it, you may come back again, saying Here.
No two trees are the same to Raven.
No two branches are the same to Wren.
If what a tree or a bush does is lost on you,
You are surely lost. Stand still. The forest knows
Where you are. You must let it find you.


David Wagoner