En ollut koskaan haaveillut laskuvarjohypystä, mutta tänä iltana katselin varjojen hidasta leijuntaa (luulin että ne putoaisivat nopeammin!), ajatus alkoi houkuttaa.
Onko parempaa tapaa viettää kesäiltaa kuin lentää rantojen yllä?
Tai ehkä se katseleminen voi tuntua ihan yhtä merkitykselliseltä...
"Kun seuraan hänen käsiensä viittoilua, muistan intialaista tanssijaa, joka vieraili kaupungissa vuosia sitten. Minulla oli surua, kun menin katsomaan hänen esitystään, minulla oli surua, kun esitys oli ohi.
Mutta siinä välillä kun näin hänen ruumiinsa elävän kuin se ei olisi ollut ihmisruumis vaan kukan teriö, lieska, sädekimppu, ihana eläin tai jotain sellaista, mikä aineen on ehkä tarkoitus olla, mutta minkä se aina pettää ja unohtaa - siinä välillä kun loistava sari lepatti ja hänen ranteensa, nilkkansa oikeni, nousi - minä näin selvästi, että elämä, että ilo...
--
Näen ja taas unohdan. Näen ja unohdan."
Leena Krohn: Donna Quijote
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti