Muuttuminen on kiusallisen helppoa ja silti niin hirvittävän vaikeaa. Ja vielä vaikeampaa on joskus hyväksyä muuttuneensa, olevansa jotenkin olennaisesti erilainen kuin mitä ennen oli. Katsoa peiliin ja todeta, että on kaikkea sitä, mitä ennen (ainakin jollain tasolla) halveksi ja piti naurettavana.
Ja silti tuntu siltä, etten minä ole oikeastaan edes muuttunut. Minä olen vain kuoriutunut, kääntynyt ympäri, ravistellut itsestäni pois jonkun osan, joka on ollut peittämässä sitä millainen minä olen ollut, aina. Tai uskaltautumassa näkemään itsessäni jotain, minkä muut ovat ehkä nähneet jo kauan sitten.
Tämä ylipitkä alustus yrittää vain lievittää sitä tosiasiaa, että minä olen ilmoittautunut tänne. Päättänyt osallistua johonkin, johon liittyy itseensä viittaamista sanalla Goddess. Miten naurettavaa. Miten naiivia.
Miten tarpeellista minulle juuri nyt.
Koska, jos rehellisiä ollaan, niinä kaikkina päivinä joina opiskelin ja suoritin ja olin olevinani niin vakava ja järkevä, kyllä minäkin olisin mieluummin tanssinut paljain jaloin nurmikolla. Elämässä saatetaan vain joskus mennä aika monen mutkan kautta, ennen kuin pääsee siihen pisteeseen asti.
Joten hei, minä olen Mea, toipuva perfektionisti. Minulla on ihana, kamala, epätäydellinen elämä, josta yritän tehdä pienin askelin vähän enemmän itseni näköistä. Olen päättänyt ryhtyä oman elämäni jumalattareksi.
Ajattelin kertoa siitä teille täällä.
Hienoa Mea! Minusta jokaisella kuuluu olla oikeus olla oman elämänsä jumalatar, eikä yhtään vähempää. Miksi elämässä pitäisi tyytyä olemaan "vain ihminen" kun voi aivan hyvin olla jumalatar? On rohkeaa kyetä ottamaan elämänsä ohjat omiin käsiinsä, eikä antaa muiden vetää valjaksista, varsinkin jos tähän asti elämän suunta on ollut väärä ja matka liian töyssyinen omaan makuun.
VastaaPoistaPääsemmekö seuraamaan matkaasi jumalattareksi blogissa jatkossakin, vai oliko tämä vain pieni tunnustus, josta ei hiiskahdeta enää?